Muovinen mansikkahillorasia pukeutui nahkapaperiin ja sisalköyteen - ja niin roska muuttui kivaksi ja käytännölliseksi. Amppeliksi.
Ripustukseen käytin nahkanauhaa ja suuria puuhelmiä. Materiaalit ovat pääosin kierrätettyjä, aiemmista projekteista ylijääneitä tarvikkeita. Amppeliin ei mene paljonkaan materiaalia ja tämän "vempeleen" voi toki tehdä ihan myös pelkäksi suojaruukuksi, ilman ripustusnauhoja!
Ripustukseen käytin nahkanauhaa ja suuria puuhelmiä. Materiaalit ovat pääosin kierrätettyjä, aiemmista projekteista ylijääneitä tarvikkeita. Amppeliin ei mene paljonkaan materiaalia ja tämän "vempeleen" voi toki tehdä ihan myös pelkäksi suojaruukuksi, ilman ripustusnauhoja!
Purkin yläosa päällystetään ensin nahkapaperilla, jonka voi liimata purkin pintaan pika- tai kuumaliimalla, noin 1-2 senttiä liitoskohdasta päällekkäin. Palaa voi kostuttaa ja rutistella ensin, mikäli pintaan haluaa hieman vintagenahan näköä ja eläväistä tekstuuria. Nahkapaperipala saa yltää pari senttiä myös purkin reunan yli, jotta sen saa taitettua reunan yli sisäpuolelle. Seuraavaksi köyttä kierretään ja liimataan purkin ympärille siten, että nahkapaperin raja peittyy. Tässä hommassa kuumaliima on paras. Lopuksi rei'itetään rasian reunat tasaisin välein kolmesta tai neljästä kohtaa, riippuen siitä kuinka monta ripustusnarua amppeliin haluaa. Amppelissani ripustusnaruja on kolme.
Kovia kokenut kasviraukka vietti talviaikaan muutaman kuukauden lastenhuoneessa ja se sai osumaa pallosta kerran jos toisenkin. Jospa se toipuisi lisääntyneen valon ja ansaitun levon myötä, sillä siirsin sen rauhallisempaan paikkaan alakertaan.
Amppeli löysi paikkansa keittiöstä, jossa se saa valoa vastapäätä olevasta terassin lasiovesta ja kenties se nauttii myös kotoisasta lämmöstä, jota läheinen uuni aina säännöllisesti huokuu. Yksi asia on varma, ainakaan se ei saa enää pehmopalloa kimppuunsa. =D
Nähdään taas!
