Työhuoneen siistittyäni, jatkoin samaa siivouslinjaa myös kodin muissa tiloissa. Siivosin turhat tavarat komeroista ja lipastoista, jonkin verran löytyi lahjoituksia kirpputorillekin. Vuoden aikana kertyy aina turhaa paperilappua ja tavaraa.. tai vain kaappien järjestys on mennyt mullin mallin arjen kiireissä. 

Työhuoneen oma vesipiste on hyvin tärkeä.. etenkin kaltaiselleni sottapytylle! Olen tavoiltani siisti ja pidän kodin mielelläni tiptop, mutta kädentaitoja tehdessäni "rapa roiskuu". Kuuluu varmaan luovaan hauskuuteen, ettei liikoja pidätellä?

Pidän selkeistä linjoista ja minimalismista, mutten varmaankaan osaisi olla ja elää kodissa, jossa aivan kaikki irtosälä on karsittu pois näkyvistä. Hillitystä kaaoksesta ja elämisen jäljistä voi myös nauttia. Koti saa olla eletyn näköinen ja elämän makuinen, eikä kaikki käyttötavara ole piilossa kaappien kätköissä, vaan osa ihan käden ulottuvilla! Etenkin työhuoneessa minulle on tärkeää, että työkalut ja välineet ovat lähettyvillä, eivätkä kaapin takimmaisessa nurkassa.

Työpöytäkin joutui syynin alle. Puiset pikkupurkit saivat omat "asukkaansa". Puuvärit, mustekärjet, liimapuikot omissa purkeissaan.. siistissä rivissä.

Uusi vuosi alkoi puhtaalta työpöydältä! Mutta koska minulla on aina jokin projekti kesken ja työn alla, on yleensä työpöydällä jokin työ odottamassa viimeistelyä ja eteenpäin vientiä. Tässä jatkan pienen musteakvarellityöni parissa.

Nyt kun työt sujuvat soljuvammin järjestellyssä työhuoneessa, on vielä muiden kodin tilojen osalta hommaa. Seuraavaksi vaatekomeron vuoro, ja sormia jo syyhyttää! Järjestely on mukavaa ja itselläni ainakin se auttaa selkeyttämään ajatuksia. Samalla voi nimittäin antaa mietteiden lentää! Nurkkien siivoaminen on puhdistavaa,siis muutenkin kuin vain siivousmielessä.. Koen putsaamisen jopa rentouttavana.