Vuosi vaihtui ja uusi vuosi toi tullessaan uuden intohimon ja rakkauden - ryijyilyn! Olen jo kauan ihastellut boheemihenkisiä ryijyjä ja seinätekstiilejä, mutta viimein tartuin itsekin toimeen ja opettelin tekniikkaa ja voi että, miten ihanaa ryijyjen kutominen onkaan! Ja yllättävän helppoa. Kutominen onnistuu kotioloissa, oikeastaan siihen ei tarvita mitään erikoisvälineitä. Kudontakehyksenä toimii vaikkapa vanha taulunkehys ja villalangalla saa kivoja runsaita pintoja.
Silmukoita, rimpsuja, hapsuja ja palmikoita.
Inspiraatio ei koskaan katso hintaa! Superedullinen Ikean julisteprintti pitää sisällään ryijyn sävymaailmaa. Ryijyn paikka onkin taulun vierellä. Ryijyn kutominen muistuttaa jollain tapaa abstraktia maalaamista. Eriväriset langat muodostavat yllättäviä muotoja ja kontrasteja. Etenkin nautin siitä, kun annan eripaksuisten lankojen ja silmukoiden soljua loimissa, sen kummemmin ajattelematta ja mihinkään takertumatta. Ihan vain luomisen ja tekemisen viemänä ja se tuntuu todella vapauttavalta!
Se ensimmäinen...
Aloitin ryijyilyn minikoossa. Jotenkin tällaisen pienen ryijyn tekeminen tuntui ensi alkuun helpommalta ja halusin päästä sisään kudontaan mahdollisimman pian. Tein ensimmäisen harjoitustyön Tigerin helmipunonta-kehyksellä, jonka hankin vuosia sitten kirpputorilta ja joka oli lojunut käyttämättä työhuoneeni laatikossa. Loimilankana toimi ompelulanka ja kudontaan käytin niin villa- kuin puuvillalankojakin. Miniryijy toimii hauskan tasselin tavoin, kun sen ripustaa vaikkapa ovennuppiin. Se roikkuu tälläkin hetkellä keittiön kommuutin nupissa.
Se toinen...
Miniryijyn jälkeen oli aika kokeilla ryijyn kudontaa suuremmassa koossa. Käytin kudontaan vanhaa taulunkehystä. Kehyksen voi tehdä itse myös puurimasta ja nauloista. Tähän löytyy netistä monen monta valmistusohjetta. Valmiit kudontakehikotkaan eivät maltaita maksa ja lähiaikoina on blogiin tulossa juttu Sinellin muunneltavasta kudontakehikosta, joka vaikuttaa hyvin näppärältä ja jota sormeni jo syyhyävät päästä kokeilemaan. Alkuvuodesta blogiin onkin tulossa useampi kudonta-aiheinen julkaisu.
Se toinen...
Pitkät hapsut, soumak- palmikoita ja lenkkejä.
Aikaisempi ryijykokemukseni - siis se ensimmäinen ja ainoa - on ala-asteen käsityötunneilta. Valitsimme ryijykirjasta mieleisen mallin, jonka sitten toteutimme omin käsin säkkikankaalle ommellen. Valitsemani ryijymallin nimi oli Railo ja sen tekeminen oli hauskaa, lopputuloskin oli ihan siisti ja kivannäköinen. Joku päivä aion kokeilla jälleen myös tällaista säkkikankaalle ommeltavaa ryijyä. Odotan innolla sukellusta yhä syvemmälle kudonnan inspiroivaan maailmaan.
Uusi vuosi toi uutta ja muutoksia myös työrintamalle. Viime vuoden loppupuolella sanoin heit Suuri Käsityö- lehdelle ja viimeinen Anna-Leenan Askartelut- palstajuttu ilmestyi joulukuussa. Järjestin lisää aikaa tuleville, pitkän tähtäimen hankkeille, jotka muutoin olisivat ajanpuutteessa jääneet kokonaan tekemättä. Kun on vain nämä kaksi kättä... =D
Kevään korvilla on tulossa uusia jänniä juttuja, joihin palaan lähempänä!
Palataan ryijyilyn pariin jo piakkoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti