Kevään mittaan makramee on ollut vahvasti läsnä poikkeuksellisessa arjessa, kotikoulun ohessa ja iltapuhteina. Joskus myöhemmin tätä aikaa muistellessani tämä kevät jää taatusti elämään mieleeni "makramee-keväänä".
Kulunut kevät on ollut kovin erilainen meille kaikille. Huomenna koulut avaavat jälleen ovensa ja poikien viimeiset videomiitit päättyivät hetki sitten. Viimeiset etätehtävät merkittiin palautetuiksi. Eräänlaisia tärkeitä etappeja nämä. Kevät on ollut uudenlainen ja haastava, mutta myös täynnä erityisiä hetkiä, joista olen kiitollinen. Olen saanut nähdä, kuinka poikani oppivat uutta ja oppinut siinä ohessa myös itse, ratkaistessamme ongelmia ja kokiessamme yhteisiä ahaa-elämyksiä. Yhteishenki on puhaltanut, mutta toki myös ärripurreja on mahtunut kotikouluun mukaan, mutta ärripurrit kuuluvat elämään. Niin aikuisille kuin lapsillekin. Minulle makramee on ollut tänä keväänä erityinen ystävä. Olen solmeillut olohuoneessa lähellä poikiani, kun he ovat tehneet kotikouluhommia ja tarvinneet auttajaa. Makrameen pariin on voinut palata keskeytyksistä huolimatta helposti ja samalla on saanut tehdä jotain luovaa. Osa työprojekteista on odottanut kotikoulun päättymistä, sillä jotkin työt eivät yksinkertaisesti onnistu jatkuvien keskeytysten vuoksi.
Kun uuden opettelu alkaa kantaa hedelmää ja uutta tietoa voi soveltaa omiin projekteihin, on se aivan ihanaa! Jotkin tekniikat vaikuttavat alkuun monimutkaisilta ja jopa vaikeilta. Mutta useimmiten kun aloittaa, huomaa että kyseessä oli vain ennakkoluulo ja jännitystä, kun aloittaa jotain tyystin uutta, sillä kyllä uuden taidon aina oppii. Tekemällä, opettelemalla, onnistumalla ja epäonnistumalla. Purkamalla ja uudelleen tekemällä. Ja sitten eräänä päivänä edessä seisoo ikioma tuotos, joka on tekijänsä näköinen ja ikiomin käsin tehty. Luovuus ja itsetekeminen on palkitsevaa. Se on ainutkertaista. Ja kuinka palkitsevaa onkaan asettaa itsensä tilanteeseen, jossa ei tajua yhtään mitään, nöyrtyy uuden edessä ja myöntää, ettei osaa. Mutta samalla muistaa myös sen, että kohta osaa! Tavoite mielessä edetään ja eräänä päivänä sitä huomaa osaavansa ja sisäistäneensä uuden taidon. Se tunne aivan mieletön. Hatunnosto kaikille, jotka haastavat itsensä ja yrittävät! Lukuisista purkuhommista ja itsensä ja osaamisensa kyseenalaistamisesta huolimatta. Haasteita päin!
Makramee oli minulle pitkän aikaa juuri se tekniikka, jonka ajattelin olevan minulle aivan liian monimutkaista ja vaikeaa, kunnes kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Epäilyksiä ja ennakkoluuloja on varmasti kaikilla tilanteesta riippuen, mutta ikinä ei pitäisi olla niin vahvoja ennakkoluuloja asioista tai vähättelevää asennetta itseään kohtaan, ettei koskaan kokeilekaan, sillä vain kokeilemalla voi todeta, että omat ennakkokäsitykset ja itsensä epäileminen olivat harhaa. Uusi suosikkipuuha, jopa piilevä vahvuus ja lahja, voivat jäädä kokonaan löytämättä, jos ei koskaan heittäydy tuntemattomaan. Nykyään makramee on ehdottomasti yksi lempitekniikoistani. Paljon opittavaa on (onneksi) vielä ja uuden oppiminen hieroo niin mukavasti aivonystyröitä ja sormenpäitä. Mutta onpa hyvä, etten kuunnellut sitä pientä epäilevää ääntä. Volyymia pienemmälle ja tuulta päin.
Makramee on ihanaa ajanvietettä, sillä se hieroo aivonystyröitä ja aktivoi aivoja, niin kuin kaikki käsintekeminen. Makramee ja kudontakin ovat mahtavia siinä, että tekniikoihin soveltuvia materiaaleja on niin paljon. Kierrätys- ja luonnonmateriaalit ja pakkausnarut ja koristenauhat, vanhat t-paidat ja lakanat. Kaikki käy!
Juutti on ollut kautta aikain yksi suosikkimateriaaleistani. Paketoinnissa mielestäni ihan ykkönen tai ainakin jaetulla ykkössijalla paperinarun kanssa. =) Juutti on edullista ja kaunista. Vahvaa. Luonnonmateriaalina se tuo lämpöä sisustukseen ja makrameessa naru on mukavan karkeaa. Ronski sormituntuma, eivätkä sormet lipsu. Luonnonmateriaalit usein tuntuvat rauhoittavan ja maadoittavan niin tekovaiheessa kuin myös jo valmiina tuotteena. Solmeilin kahdesta eripaksuisesta ja -sävyisestä juuttinarusta minikokoiset makrameet, jotka sopivat kivasti taulukollaasi- seinille, kapeisiin seinätiloihin, ovennuppikoristeeksi tai vaikkapa auton peiliin roikkumaan. Käytin vaaleampaan ja lyhyempään makrameehen 3 mm paksuista narua ja puuhelmet tuovat seinäkoristeeseen hivenen tummansinistä ja turkoosia. Näistä tulee kyllä niin balilainen tunnelma.
Tummemmasta ja ohuemmasta juutista solmeilin pitkän ohuen makrameen. Tätä pitkää solmeillessa tuli ajatus hiuspannasta ja juuttivyöstä, joista jälkimmäisen jo toteutinkin blogiyhteistyönä Sinellin kanssa pari postausta takaperin.
Tummemmasta ja ohuemmasta juutista solmeilin pitkän ohuen makrameen. Tätä pitkää solmeillessa tuli ajatus hiuspannasta ja juuttivyöstä, joista jälkimmäisen jo toteutinkin blogiyhteistyönä Sinellin kanssa pari postausta takaperin.
Jotkut juuttinarut sotkevat enemmän kuin toiset. Narun pölyämistä voi estää kevyellä kostuttamisella, ennen työskentelyn aloittamista. Palat voi leikata ulkona ja pikkupöllytys auttaa varmasti asiaa.
Kirppishelmiä ja ohutta juuttinarua.
Kaksoistasosolmuja ja spiraaliksi kiertyviä tasosolmuja.
Etsykauppaan ja toimeksiannoiksi ja ihan oman kodin seinille on ilmestynyt monta uutta makrame-koristetta ja makramee onkin siivittänyt monen monta kevään erikoista hetkeä.
Hyvää kouluun paluuta kaikille, joille se ajankohtaista on ! =) Ja aurinkoa ihan kaikille!
