Ihka ensimmäinen neulepuseroni valmistui ja sehän täytyi tietysti dokumentoida myös tänne blogiin. Neuloessa purkaminen tuli hyväksi tutuksi, käden- ja pääntien kavennuksia ihmettelin useampaan otteeseen ja nettiäkin tutkailin neuvojen toivossa.
Suurin haaste odotti yllättäen loppumetreillä - poolokaulus! Ensiyrittämällä se oli niin tiukka, ettei paita mennyt päälle! Olin päätellyt langat liian napakasti ja uusiksi meni.
Suhtauduin tähän neuleeseen harjoitustyönä. Halusin nähdä, millaista jälkeä saan aikaiseksi ja kuinka osaan tulkita ohjeita. Ehkä jopa soveltaa niitä. Olenkin varsin tyytyväinen, että puikoilta putkahti ihan oikeasti pidettävä vaate! 
Uusi neule pääsi ulos testiin. Lunta sateli hiljalleen ja aurinko paistoi. Täydellinen kevättalven sää ja hyvin tarkeni.
"Nähty!" Vilkutus pojille, jotka vakoilivat talon nurkalla.
Neule tuntuu miellyttävältä yllä ja mielestäni istuvuus on ihan hyvä.
Hempeää. Naistenpäivän tulppaanit olivat sävy sävyyn neuleen kanssa. Nuorempana en juuri käyttänyt vaatetuksessa vaaleanpunaista. Jostain syystä se tuntui vieraalta, mutta nyt neljänkympin kynnyksellä rakastan näitä herkkiä ja romanttisia vaaleanpunaisia sävyjä. Ne hellivät mieltä ja tuovat arkeen pehmeyttä.
